”Kevät ja kesä olivat vähintäänkin poikkeukselliset”, naurahtaa Nuorten Maailman aluekoordinaattori, pastori Toni Kokkonen. Kansanlähetyksen nuorisotyön vuoden huippukausi, riparit, on juuri päättynyt.
Nuorisotyössä eletään koronaan liittyvien rajoitusten kanssa vielä jatkossakin. Esimerkiksi Nuorten Kesä -tapahtuma on päätetty siirtää tältä vuodelta ensi kesään. Syksyn nuortenleirit ja isoskoulutus järjestetään suunnitellusti Ryttylässä, toki silloinkin viranomaisten ohjeita ja hyvää käsihygieniaa noudattaen.
”Emme ole herpaantumassa ja seuraamme tiivisti tilannetta. Mikäli epidemiatilanne uusiutuu, niin olemme valmiit sopeuttamaan toimintaa nopealla aikataululla. Silti katse on toiveikkaana tulevaisuudessa, ja uskallan ajatella, että tässä päästään pian normaaliin rytmiin”, Kokkonen sanoo.
Miten kevät ja kesä menivät Nuorten Maailman näkökulmasta? Mitä koronakriisistä opittiin?
Epidemiarajoitukset saivat Toni Kokkosen mukaan aikaan tahattoman digiloikan. Kun nuortenleirit ja paikkakuntien nuortenillat laitettiin seis, niin oltiin äkkiä tilanteessa, jossa nuorilla oli monilla kysymyksiä ja kaipausta hengelliselle opetukselle, mutta ei ollut keinoja päästä heidän luokseen tai kutsua tilaisuuksiin.
”Helsingin Kansanlähetyksen nuorisoteologi Antti Koskenniemi ehdotti ensimmäisenä, että järjestäisimme säännöllistä viikko-ohjelmaa nuorten parissa suositun Instagram-sovelluksen kautta. Teologian ylioppilas Juho Ylitalo oli myös ratkaisevassa asemassa tarjoamalla graafista ja teknistä osaamista nuorisotyön käyttöön. Juniorityössä ma. juniorityöntekijä Petteri Rantamäki tuotti upeat viisi jaksoa ihan uutta Donkki-Tubea, joista palaute on ollut ylistävää. Ehdottomasti näimme myös koko liikkeen nuorisotyössä eräänlaisen rivien tiivistymisen: teimme luontevasti kaikki yhteistä juniori- ja nuorisotyötä.”
Miten Nuorten Maailma pärjäsi taloudellisesti tänä aikana?
”Taloudellisesti työn nopea uudelleen orientoituminen ja avaukset sosiaalisessa mediassa olivat uhkarohkeita. Etenkin kun tiedossa oli normaalien tulojen raju tippuminen, kun leirien osallistumismaksut jäivät pois”, Kokkonen toteaa.
”Saimme runsaasti uusia kuukausilahjoittajia ja yksittäisiä lahjoituksia, jotka rohkaisivat luottamaan Jumalaan ja laittamaan lapset ja nuoret etusijalle. Ja todellakin, Jumala pitää hulluistaan huolen: Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi juniori- ja nuorisotyöllemme ylimääräisen korona-avustuksen, 25 300 euroa. Se kattaa melko hyvin saamatta jääneitä tuloja ja sosiaalisessa mediassa toteutettujen etätilaisuuksien kuluja. Tuntuu hyvältä, että objektiivisesti asiaa tarkastelevien valtion virkamiesten mittareilla tunnustuksellinen kristillinen juniori- ja nuorisotyö on laadukasta ja vaikuttavaa.”
Millaista palautetta Nuorten Maailma on saanut vanhemmilta?
”Nostan hattua erityisesti riparilaisten vanhemmille kärsivällisyydestä. Keväällä oli paljon epävarmuutta, mutta pyrimme tiivisti olemaan yhteydessä perheisiin ja kartoittamaan heidän toiveitaan. Yhteistyö kannatti, ja konfirmaatiopäivinä oli ilo katsella iloisia nuoria.
Juniorileireistä pystyimme toteuttamaan heinäkuussa kaksi leiriä koronarajoitukset huomioiden. Monet vanhemmat olisivat toivoneet enemmän juniorileirejä kesän lopulle, mutta päädyimme siihen, että on paras pitää kiinni laadusta. Nykyisillä resursseillamme ei enempään pystytty, mutta selkeästi tarvetta suuremmalle volyymille olisi. Toivotaan, että tulevaisuudessa työntekijäresurssimme kasvavat. Siihen voi onneksi jokainen vaikuttaa lähtemällä mukaan kuukausilahjoittajaksi.”
Riparilaisten vanhempien palautetta:
– Selkeää. Hyvin infottu. Oli hienoa, että Kansanlähetys reagoi ketterästi ja leiri pidettiin lähes normaalisti.
– Meidät pidettiin hyvin tietoisina tilanteesta ja riparin pitämiselle oli useampi vaihtoehto, mikä loi uskoa siihen, että leirille päästään.
– Erittäin hienosti toimittu ja informoitu. Järjestelyt sujuivat kiitettävästi.
– Olin erittäin tyytyväinen Nuorten Maailman viestintään, joka helpotti epävarmuudessa. Esimerkiksi oman seurakunnan leirin valinnut vanhempi valitti, että leirin ajankohta oli vaihdettu ilman vuoropuhelua vanhempien kanssa.
Kuva: Hannu Korpela
